"Kääntäisin näin: 'Jänikset pakenevat herra Fouquetin nähdessään.'"
Naurun purskahduksia, joihin yli-intendentti yhtyi.
"Miksi jänikset?" vastusti Conrart närkästyneenä.
"Siksi, että jänistä karmii nähdä herra Fouquetia parlamentaarisen voimansa tunnusmerkeissä."
"Ohoo!" hymähtelivät runoilijat.
" Quo non ascendant ", virkkoi Conrart, "minusta näyttää yliprokuraattorin kauhtana sietämättömältä."
"Ja minusta välttämättömältä", tokaisi itsepäinen Pélisson. "Mitä te, Gourville, siitä ajattelette?"
"Kauhtana on minun nähdäkseni kyllä hyvä", vastasi tämä, "mutta samalla ajattelen, että puolitoista miljoonaa olisi vieläkin parempi."
"Ja minä yhdyn Gourvilleen", huudahti Fouquet katkaisten keskustelun mielipiteensä ilmaisulla, jonka tietysti täytyi olla kaikkia muita painavampi.
"Puolitoista miljoonaa!" murahti Pélisson. " Pardieu, tunnenpa intialaisen sadun…"