"Oletteko siis kaikkivaltias?" huudahti Fouquet.
"Pysyn sanoissani", vastasi Aramis. Hänen silmänsä leimusivat ja huulensa värähtelivät.
Fouquet heittäysi jälleen nojatuoliin ja antoi päänsä vaipua käsien varaan.
Aramis katseli häntä hetkisen kuten ihmiskohtaloita johteleva enkeli olisi silmäillyt tavallista kuolevaista.
"Hyvää yötä", toivotti hän; "nukkukaa hyvin ja lähettäkää kirjeenne la Vallièrelle. Huomenna kai jälleen tapaamme?"
"Niin, huomenna", vastasi Fouquet ja pudisti päätänsä kuin henkilö, joka tointuu tajulleen. "Mutta missä parhaiten?"
"Kuninkaan ajoretkellä, jos suvaitsette."
"Se sopii hyvin."
Ja he erosivat.
135.