"Minulla ei ole summaa nyt mukanani", vastasi Vanel yksinkertaisesti, pelästyen tätä koruttomuutta, tätä suurenmoista suoruutta, hän kun oli odottanut taistelua, ovelia temppuja, viekkaita shakkivetoja.
"Milloin voitte sen tuoda?"
"Milloin monseigneur haluaa." Mies vapisi peläten Fouquetin pitävän häntä pilanaan.
"Ellei olisi vaivaloista näin illalla, sanoisin nyt heti…" virkkoi Fouquet.
"Oi, monseigneur…"
"Mutta", keskeytti Fouquet, "jättäkäämme suoritus ja allekirjoitus huomisaamuun."
"Olkoon niin", myönsi Vanel jähmettyneenä, ällistyksissään.
"Kello kuuteen", ehdotti Fouquet.
"Kello kuuteen", säesti Vanel.
"Jääkää hyvästi, herra Vanel! Sanokaa rouva Vanelille, että suutelen hänen käsiään."