"Älkää laskeko leikkiä, monseigneur, asia on vakava. Herttuattarella on varmasti nuo kirjeet, ja niiden täytyy olla tärkeitä, koska hän kauppasi niitä viidestäsadastatuhannesta livrestä."
"Siitä hinnasta voi sietää aikamoisen parjauksen", vastasi Fouquet. "Hei, mutta nyt tiedänkin, mihin tuo juttu tähtää."
Fouquet purskahti sydämelliseen nauruun.
"Sitä parempi!" virkkoi Aramis yhä levottomana.
"Muistan jo tasan kolmentoista miljoonan asian. Niin, todellakin; ne ovat olleet minulla."
"Te ilahdutatte minua suuresti. Selittäkäähän vähän."
"Ajatelkaas, ystäväni, signor Mazarini — Jumala olkoon hänen sielulleen armollinen! — kerran voitti nämä kolmetoista miljoonaa riidanalaisten maa-alueiden luovutuksesta Valtelinessa. Hän pyyhkäisi ne pois valtion tilien tulopuolelta, vaikka antoi suorittaa ne minulle, ja peri summan sitten minulta ylimääräisiin sotakuluihin."
"Hyvä. Silloinhan niiden käyttö selviää virallisista lähteistä."
"Ei niinkään, sillä kardinaali oli maksattanut ne minun nimelleni ja lähetti minulle sitten vain kuitin."
"Mutta se kaiketi on tallella?"