"Siis oikeusjuttu ja häväistys, kohdaten kuin ukkosen isku, sokeasti, raa'asti, säälimättä."
Aramis lähestyi rahaministeriä, joka vapisi nojatuolissaan, avattujen laatikkojensa ääressä. Laskien kätensä tämän olalle hän lausui sydämellisesti:
"Älkää kuitenkaan unohtako, että herra Fouquetin asemaa ei voi verrata Samblançayn tai Marignyn pälkääseen."
"Ja miksei, hyvä Jumala?"
"Siksi, että noita ministereitä vastaan todella nostettiin oikeusjuttu monista ilmeisistä rikoksista ja tuomio saatettiin loppuunsa, jotavastoin teidän suhteenne ei voi käydä niin."
"Enhän minäkään voi puhdistautua selvästä rikosoikeudellisesta kanteesta."
"Rikollisetkaan, jotka kykenevät löytämään turvapaikan, eivät ole vaarassa."
"Ettäkö pelastautuisin paolla?"
"En puhu siitä, vaan te unohdatte, että tällaiset oikeusjutut nostaa parlamentti yliprokuraattorin aloitteesta. Kun te itse olette yliprokuraattori, niin ettehän tahtone asettua omaksi syyttäjäksenne?"
"Oih!" huudahti Fouquet äkkiä, lyöden nyrkkiään pöytään.