"Oh, minä en käsitä asiaa niin. Minähän juuri olen kokonaan teidän palveluksessanne. Ja te, joka olette mitä henkevin ja nerokkain mies, järjestätte juhlat pienimpiä yksityisseikkoja myöten. Minä vain…"
"Vain?" virkkoi Fouquet, joka oli oppinut tuntemaan välilauseitten arvon.
"Niin, jättäessäni teille yksityiskohtien keksimisen minä otan osalleni toimeenpanon valvomisen."
"Mitä tarkoitatte?"
"Tarkoitan, että tekisitte minusta siksi ajaksi ylihovimestarin, ylitarkastajan, jonkunlaisen factotumin, joka toimii sekä vartiopäällikkönä että taloudenhoitajana. Minä järjestän ihmiset liikkeelle ja hoidan kaikkia avaimia. Te annatte kylläkin käskyjänne, mutta minulle. Ne kulkevat minun suuni kautta perille, käsitättehän?"
"En, en, minä en käsitä."
"Mutta suostutte?"
" Pardieu, kyllä, ystäväni!"
"Muuta ei tarvita. Kiitos vain, ja laatikaa kutsuluettelonne."
"Ja keitä minä kutsun?"