"Se on jo päättynyt; mutta minulle on siitä kylliksi kuolemaani asti, Raoul."
"Sinulle; en sitä epäile. Mutta hänelle…"
"Kuulehan, ystävä, minä rakastan häntä… koska. Mutta sinä et kuuntele."
"Anteeksi."
"Sinä olet mietteissäsi?"
"Niin kyllä. Ensiksikin sinun terveytesi…"
"Ei se ole aiheena."
"Rakas ystäväni, tekisit mielestäni väärin, jos sinä ottaisit kuulustellaksesi minulta."
Ja "sinä"-sanan korostamisesta ilmeni ystävälle täydellisesti, minkälaatuinen ja kuinka vaikeasti parannettava hänen tautinsa oli.
"Tuon sanot, Raoul, sen johdosta, mitä sinulle kirjoitin."