"Mitä arvelette?" kysäisi Henriette.
"En osaa sanoa mitään, Madame."
"Ette sano mitään! Ettekö siis ole samaa mieltä kanssani? Oletteko siis tyytyväinen?"
Raoul astui lähemmäksi.
"Madame", pyysi hän, "teidän kuninkaallinen korkeutenne tahtoo sanoa minulle jotakin, mutta teidän luontainen jalomielisyytenne pakottaa teitä käyttämään sääliväistä kieltä. Älköön teidän korkeutenne minua enää säästäkö! Minä olen voimakas ja kuuntelen."
"Ah", vastasi Henriette, "mitä nyt ajattelettekaan?"
"Sitä, mitä teidän korkeutenne tahtoo minulle tehdä ymmärrettäväksi."
Ponnistuksistaan huolimatta Raoul vapisi nämä sanat lausuessaan.
"Se on kyllä julmaa", jupisi prinsessa; "mutta koska olen aloittanut…"
"Niin, Madame, koska teidän korkeutenne on suvainnut aloittaa, niin suvaitkaa sanoa kaikki…"