"Mitä hittoa?" ähmistyi Portos. "Sovinnon? Miksi sen tekisin?"
"Sanoittehan, että asia järjestyy sillä kuntoon…"
"Epäilemättä, koska ystäväni odottaa."
"No, vaikka hän odottaakin…"
"Hänhän odottaa norjistaakseen sääriänsä. Vastustaja sensijaan on vielä aivan jäykkä ratsastuksesta. He käyvät heti asentoon, ja ystäväni tappaa vastustajansa. Siinä se."
"Ah. tappaako!" huudahti Raoul.
" Pardieu!" vakuutti Portos. "Otanko minä koskaan ystävikseni sellaisia, jotka antavat surmata itsensä? Minulla on satayksi ystävää, ja niiden etupäässä ovat arvoisa isäsi, Aramis ja d'Artagnan, kaikki virkeinä elossa tietääkseni!"
"Oi, rakas parooni", huudahti Raoul, ilonsa ylenpalttisuudessa lentäen Portoksen kaulaan.
"Hyväksyt siis menettelytapani?" kysyi jättiläinen.
"Hyväksyn sen niin täydellisesti, että turvaudun siihen vielä tänään, viivyttelemättä, heti paikalla. Te olette mies jota etsin."