"Miksikö?" toisti de Saint-Aignan. "Unohtaako teidän majesteettinne siis, että kreivi de Guiche on Bragelonnen varakreivin likeinen ystävä?"
"En käsitä, mitä yhteyttä sillä olisi tämän kanssa", vastasi kuningas.
"Ah, anteeksi, sire!" virkkoi de Saint-Aignan. "Minä vain luulin, että herra de Guiche oli Madamenkin hyvä ystävä."
"Olet oikeassa", myönsi kuningas; "ei ole tarvis etsiä enempää, isku on tullut siltä taholta."
"Ja eikö kuningas ole sitä mieltä, että se isku on torjuttava toisella?"
"Kyllä, mutta ei sellaisella kuin Vincennesin metsässä jaellaan", arveli kuningas.
"Teidän majesteettinne unohtaa", sanoi de Saint-Aignan, "että minä olen aatelismies ja että olen saanut haasteen."
"Tämä asia ei koske sinua."
"Mutta minua Minimesissä jo toista tuntia odotetaan, sire, — minua, joka esiinnyn syyllisenä ja joudun häväistyksi, ellen noudata kutsua."
"Aatelismiehen ensimmäinen velvollisuus on kuuliaisuus kuninkaalleen."