"Epäröitseekö kuningas?" kysyi kreivi menettämättä rahtuakaan lujuudestaan enempää kuin kohteliaisuudestansakaan.
"Minä en epäröi… minä epään", vastasi kuningas.
Atos mietti hetkisen.
"Minulla oli kunnia huomauttaa kuninkaalle", virkkoi hän säveästi, "että mitkään vastukset eivät ole ehkäisseet herra de Bragelonnen tunteita ja että hänen päätöksensä näyttää horjumattomalta."
"On olemassa minun tahtoni; kaiketi se on este?"
"Vakavin kaikista", vastasi Atos.
"No niin!"
"Sallittakoon meidän nöyrimmästi tiedustaa teidän majesteetiltanne syytä tähän epäykseen."
"Syytä?… Kysymys?" huudahti kuningas.
"Pyyntö, sire."