"Haa!"
"Vieläpä hänelle ehdotin, että hän nousisi hevosen selkään, jonka olin hänelle varannut Conférencen tulliportille."
"Ja missä tarkoituksessa olitte varannut sen hevosen?"
"No, sire, jotta kreivi pääsisi le Havreen ja sieltä Englantiin."
"Te siis kavalsitte minut, monsieur?" huudahti kuningas säkenöiden hurjaa ylpeyttä.
"Aivan."
Ei ollut mitään vastattavaa tuolla sävyllä lausuttuihin sanoihin. Kuningas tunsi niin jäykän vastarinnan, että häntä tyrmistytti.
"Niin menetellessänne oli teillä ainakin joku syy, herra d'Artagnan?" kysyi hän majesteettisesti.
"Minulla on aina peruste, sire."
"Se teko ei ainakaan johtunut ystävyydestä, siitä ainoasta syystä, jota saattaisitte pitää pätevänä, ainoasta, jolla voisitte puolustautua, sillä olinhan teitä tässä suhteessa tahtonut säästää."