Kuningas viskasi kynän kiivaasti kädestään.
"Menkää tiehenne!" ärjäisi hän.
"Oh, en, sire, — suvaitkoon teidän majesteettinne minun vielä kieltäytyä."
"Mitä, ettekö mene?"
"Sire, minä tulin puhuakseni säveästi kuninkaalle. Kuningas on valitettavasti kuohuksissa, mutta siitä huolimatta sanon hallitsijalleni kaikki, mitä minulle on hänelle sanottavaa."
"Eronpyyntönne, monsieur", huudahti kuningas, "eronpyyntönne!"
"Sire, te tiedätte kyllä, että virkaeroni ei ole minulle vastenmielinen, koskapa Bloisissa sinä päivänä, jolloin teidän majesteettinne epäsi kuningas Kaarlelta ystäväni kreivi de la Fèren hänelle antaman miljoonan, esitin eronpyyntöni kuninkaalle."
"No, kiirehtikää sitten."
"Ei, sire; sillä tässä ei ole kysymys eronpyynnöstäni. Teidän majesteettinne oli tarttunut kynään, lähettääksenne minut Bastiljiin. Miksi muutitte mielenne?"
"D'Artagnan, itsepäinen gascognelainen! Kumpi meistä on kuningas, tekö vai minä? Sanokaa."