Aramis istahti takaisin tuolille ja ojensi lasinsa Baisemeauxille, joka ei kyennyt sitä täyttämään, kun hänen kätensä vapisi niin rajusti.
"Sanoitte 'mutta'", aloitti piispa jälleen.
"Niin", puolusteli Baisemeaux-parka, "kun minulle ei ollut ennakolta ilmoitettu, en ollenkaan saattanut odottaa…"
"Eikö evankeliumissa sanota: 'Valvokaat, sillä sitä hetkeä ei tiedä kenkään paitsi Jumala?' Eikö veljeskunnan säännöissä sanota: 'Valvokaat, sillä mitä minä tahdon, sitä on teidän aina tahdottava?' Ja mistä syystä ette olisi odottanut ripittäjää, herra Baisemeaux?"
"Koska Bastiljin vangeista ei tällä hetkellä ole kukaan sairaana, monseigneur."
Aramis kohautti olkapäitään.
"Mitä te siitä tiedätte?" virkkoi hän.
"No, minusta näyttää…"
"Herra Baisemeaux", sanoi Aramis heittäytyen taaksepäin nojatuolissaan, "tuossa tulee palvelijanne, jolla on teille jotakin sanottavaa."
Baisemeauxin palvelija tosiaan näyttäytyi kynnyksellä.