"Ja silloin?" kysyi Aramis kärsimättömästi.
"Silloin minä pidätyn."
"Pidätytte?"
"Niin, pääni käy raskaaksi, ajatukseni synkistyvät, ja tunnen sortuvani ikävään; toivottelen…"
"Mitä?"
"En oikein tiedä, sillä minä en tahdo päästää itseäni haluamaan sellaista, mitä minulle ei ole, kun yleensä olen niin tyytyväinen siihen, mitä minulla on."
"Pelkäättekö kuolemaa?" kysyi Aramis hiukan levottomana.
"Kyllä", hymähti nuori mies.
Aramis näki tuon hymyn kylmäkiskoisuuden ja vavahti.
"Oh, koska pelkäätte kuolemaa, tiedättekin enemmän kuin tahdotte sanoa!" huudahti hän.