"Joskus minusta näyttää", jatkoi tämä, "että minulla on etsimäni mies silmieni edessä… ja sitten…"
"Ja sitten… se mies häviää, niinkö?" sanoi vanki hymyillen. "Sitä parempi!"
Aramis nousi.
"Tosiaan", virkkoi hän, "minulla ei ole mitään sanottavaa ihmiselle, joka varoo minua siinä määrin kuin te epäilyssänne."
"Eikä minulla", lisäsi vanki samassa äänilajissa, "mitään sanottavaa ihmiselle, joka ei tahdo käsittää, että vangin on varottava kaikkia."
"Vanhoja ystäviäänkin?" lausui Aramis. "Oi, se on liiallista varovaisuutta, monseigneur!"
"Vanhoja ystäviäni? Olisitteko te vanhoja ystäviäni, monsieur?"
"Miettikäähän", kehoitti Aramis, "ettekö enää muista nähneenne muinoin kylässä, jossa ensimmäisen lapsuutenne aika kului…?"
"Tiedättekö sen kylän niinen?" kysyi vanki.
"Noisy-le-Sec, monseigneur", vastasi Aramis varmasti.