Kumartaen hän sitten poistui puhuttelemaan jälleen Aramista, joka odotteli hänen huoneessaan, la Vallièren jäädessä ihmettelemään, oliko yli-intendentti päästään vialla.
"No", kysyi Aramis maltittomana, "oletteko tyytyväinen suosikkiin?"
"Hurmaantunut", vastasi Fouquet; "hän on henkevä ja herttainen tyttö."
"Eikö hän ollut pahastunut?"
"Kaukana siitä; hän ei edes ollut ymmärtävinään, mitä tarkoitin."
"Tokihan saitte kirjeenne takaisin?"
"En saanut."
"Ainakin pääsitte varmuuteen, että hän oli polttanut sen?"
"Hyvä herra d'Herblay, olen jo tunnin ajan pelkästään leikkinyt kysymyksiä ja vastauksia, ja se huvi alkaa kyllästyttää. Käsittäkää asia: pienokainen ei ollut oivaltavinaan puhettani, — hän ei muka ollut saanut mitään kirjettä, ja jyrkästi asetuttuaan eroon koko asiasta hän ei siis voinut luovuttaa kirjettä minulle takaisin tai vannoa hävittäneensäkään."
"Ohoh!" äännähti Aramis rauhattomana; "mitä sanottekaan!"