"Ja kun ajattelen", huudahti Portos polkaisten parketin puhki, "kun ajattelen, että minulla ei ole pukua! Ihan pakahdun kiukusta! Tahtoisin totisesti kuristaa jonkun tai repiä jotakin siekaleiksi!"
"Älä kurista ketään, äläkä revi mitään, Portos. Minä järjestän kaiken tuon. Ota yllesi joku kuudestaneljättä nutustasi ja tule kanssani räätäliin."
"Pyh, palvelijani on jo tänä aamuna juossut niiden kaikkien luona."
"Myöskin herra Percerininkö?"
"Kuka herra Percerin on?"
"Hän on kuninkaan räätäli, parbleu!"
"Ah, niin, niin", sanoi Portos, joka tahtoi näyttää tuntevansa kuninkaan vaatturin ja ensi kerran kuuli tätä nimeä mainittavan; "herra Percerinillä, kuninkaan räätälillä, hitto, ajattelin, että ainakin hänellä olisi liian kiire."
"Epäilemättä onkin. Mutta ole sinä huoletta, Portos. Hän tekee minun tähteni mitä ei tekisi jonkun toisen mieliksi. Mutta sinun täytyy antaa ottaa mittasi, ystäväni!"
"Huh", huoahti Portos, "se on ikävää, mutta minkäpä sille sitten voi!"
"Peijakas, teethän vain kuten muutkin, ystäväni! Niinkuin kuningaskin."