"Minä palvelen monsieuria", vastasi Percerin, "mutta myöhemmin."
"Myöhemmin? Ja milloin sitten?"
"No, kun saan aikaa."
"Niin sanoitte jo palvelijalleni", keskeytti Portos tyytymättömänä.
"Se on mahdollista", myönsi Percerin, "minulla on melkein aina kiire."
"Hyvä mies", virkkoi Portos mielevästi, "aina on aikaa, kun vain tahtoo."
Percerin karahti aivan tummanpunaiseksi, ja iän vaalentamilla vanhuksilla se on vaarallinen enne.
"Monsieur", hän ärähti, "saa kernaasti teettää pukunsa muualla, totisesti!"
"No, no, Percerin", lepytteli d'Artagnan, "tänään ette ole tavallinen. Malttakaas, virkan teille sanasen, joka saa teidät syleilemään polviamme. Monsieur ei ole ainoastaan minun ystäväni, vaan myöskin herra Fouquetin likeisiä seuralaisia."
"Ahaa", hymähti räätäli, "se on toista! Onko herra parooni herra yli-intendentin miehiä?" kysyi hän sitten Portokseen kääntyen.