"Mitä… älkää nyt…!"
"Meille tuntemattomasta syystä ei asiamiehenne olekaan vienyt sitä perille."
Fouquet näpäytti kelloa. Palvelija astui sisälle.
"Kutsukaa Tobias", käski yli-intendentti.
Tovin kuluttua ilmestyi kynnykselle levottomasti vilkuva mies, jolla oli lyhyet käsivarret ja köyryinen selkä. Aramiksen tiukka katse oli havaitsevinaan oveluutta hänen suupielissään.
"Sallitteko minun kuulustaa?" kysyi Aramis.
"Tehkää se", myönsi Fouquet.
Aramis liikahti puhutellakseen palvelijaa, mutta pidättyikin.
"Ei", sanoi hän hiljaa, "hän näkisi meidän pitävän vastaustansa kovin tärkeänä; kyselkää te, ja minä olen kirjoittelevinani."
Aramis siirtyi pöydän ääreen selin palvelijaan, jonka eleitä ja ilmeitä hän kuitenkin tarkkasi vastapäisestä kuvastimesta.