"Niin, oikein, Molière. Saat nähdä, rakas ystäväni, että tästälähin muistan hänen nimensä liiankin hyvin. Se kunnon herra Molière ryhtyi siis piirtämään ääriviivojani liidulla kuvastimeen, tarkoin seuraten käsivarsieni ja olkapäitteni kaarevuutta, ja hän lausui siinä mietelmän, jota pidän erinomaisena: 'Puku ei saa häiritä kantajansa liikkeitä.'"
"Tosiaankin", myönsi d'Artagnan, "se on mainio periaate, jota valitettavasti ei aina noudateta."
"Mutta sitten minä vasta hyvilleni tulin, kun hän alkoi sitä kehittää."
"Hei, kehittikö hän sitä ohjetta edelleen?"
" Parbleu!"
"Selitäppä sitä kehittämistä."
"'Edellytämme', jatkoi hän, 'että vaikeassa tilanteessa tai tukalassa asemassa voi takki olla hartioilla, eikä miehellä ole halua sitä riisua…'"
"Se on totta", sanoi d'Artagnan.
"'Niinpä', jatkoi herra Volière…"
"Molière!"