"Minun mielestäni teidän tulee kaikin mokomin päästä varmuuteen. Jos kirje on joutunut la Vallièrelle, niin hänen on annettava se takaisin tai poltettava teidän nähtenne, mutta jos kirje on harhateillä, on se saatava käsiin, vaikka meidän pitäisi maksaa siitä miljoona."
"Luulen sentään, että te liioittelette asian tärkeyttä, hyvä piispa!"
"Sokaistunut, sokaistunut!" mutisi Aramis.
"Älkäämme ajatelko la Vallièrea ensiluokkaiseksi politikoksi! Tyttöhän on vain pikku keimailijatar, joka toivoo minun jatkavan mielistelyäni; saatuaan nyt vahvistuksen kuninkaan rakkaudelle hän haluaa kirjeelläni pysyttää minuakin talutusnuorassa. Se on kylläkin luonnollista."
Aramis pudisti päätänsä.
"Te ette hyväksy käsitystäni?" sanoi Fouquet.
"Hän ei ole keimailijatar", vastasi piispa.
"Sanonpa teille…"
"Minulla on kylliksi tuntemusta keimailevista naisista", keskeytti Aramis.
"Hyvä ystävä, hyvä ystävä!"