— 'Hyvä, seuraa minua.'
— Sairaanhoitajanunna oli niin tottunut ruumiini ääressä paraikaa toimittamaansa työhön, koska hän oli täyttänyt moista velvollisuutta monien muitten nunnien kuoltua, että hän oli nukahtanut tuolilleen. Minä kuljin hänen ohitseen häntä herättämättä ja seurasin miestä, joka oli nyt toisen kerran pelastanut minut kuolemasta.
— Me tulimme pihalle. Minä näin jälleen tähtiä kimmaltelevan taivaan, jota en ollut enää toivonut näkeväni. Minä sain hengittää raikasta yöilmaa, jota vainajat eivät enää tunne, mutta joka elävistä on niin suloista.
— 'Ennenkuin lähdet luostarista', sanoi Akharat minulle, 'valitse Jumala tai minut. Tahdotko olla nunna? Vai tahdotko seurata minua?'
— 'Minä tahdon seurata sinua', vastasin minä.
— 'Tule sitten', sanoi hän minulle toisen kerran.
— Me tulimme luostarin pienelle portille; se oli lukossa.
— 'Missä ovat avaimet?' kysyi hän.
— 'Portinvahti-nunnan laukussa.'
— 'Missä se laukku on?'