"Teidän ylhäisyytenne, tahdon tietää, onko allekirjoitus siinä oikea ja onko se paperi pätevä", sanoi prinsessa.
Kardinaali luki paperin, jonka prinsessa antoi hänelle. "Tämä paperi on aivan asianmukainen vihkimätodistus ja allekirjoittaja on herra Remy, pyhän Johanneksen kappelin kirkkoherra; mutta kuinka tämä liikuttaa teidän korkeuttanne?"
"Paljonkin, monsieur; allekirjoitus on oikea…?"
"Oikea; mutta mikään ei todista, ettei sitä ole pakolla saatu."
"Pakolla saatu, se on sangen mahdollista, eikö niin?" huudahti prinsessa.
"Ja myöskin Lorenzan suostumus samoin, eikö niin?" virkkoi kreivi ivalla, joka kohdistui nimenomaan prinsessaan.
"Mutta sanokaapas, millä keinoilla voisi anastaa tällaisen allekirjoituksen, teidän ylhäisyytenne? Sanokaapas, tiedättekö sen?"
"Keinoilla, jotka ovat nimenomaan tällä herralla: noituudella."
"Noituudella! Kardinaali, teidänkö suustanne kuulen nämä sanat?"
"Monsieur on noita, kuten olen sanonut, ja sitä en peruuta."