"Niin."
"Ja jonka hän pudotti…?"
"Sen löysin minä… Oh, aivan sattumalta, kulkiessani Versaillesin marmoripihan poikki."
"Ettekä toimittanut sitä takaisin herra de Breteuilille?"
"En, sitä minä en suinkaan tehnyt."
"Miksikä ette?"
"Koska minä noitana aivan hyvin tiesin, että teidän ylhäisyytenne, jolle minä toivon pelkkää hyvää, sen sijaan tahtoo minulle kaikin mokomin pahaa. Ja ymmärrättehän, että jos aseeton mies tietää, että hänen kimppuunsa karataan jossakin metsässä, jonka läpi hänen täytyy kulkea, ja löytää tuon metsän reunasta ladatun pistoolin…"
"Niin?"
"Hm, olisihan mies hullu, jos hän heittäisi pistoolin pois kädestään."
Kardinaalia alkoi aivan kuin pyörryttää ja hän nojautui ikkunanpieltä vasten.