Tulisijan takapuolella hän joutui toisille portaille. Ja noustuaan noin viisikymmentä Utrechtin plyysillä peitettyä askelmaa astui hän kynnyksen yli uuteen huoneeseen; sen seinät olivat verhotut hienoilla silkkitapeteilla, joiden kuviokukat olivat niin eläväväriset ja taitavasti kudotut, että olisi saattanut pitää niitä aivan luonnon kukkina.
Samantapaisella kankaalla verhotut huonekalut olivat kullattua puuta. Kaksi suurta vaskikoristuksin kaunistettua kilpikonnanluista kaappia, Haveri ja ruusupuinen pukeutumispöytä, moniväriseksi maalattu sänky ja lukuisat Sèvres-porsliiniset koruesineet olivat siellä pääasiallisina huomattavuuksina. Tuolit, nojatuolit ja sohvat, jotka olivat järjestetyt sopiviin ryhmiin ympärimitaltaan kaikkiaan kolmekymmentä jalkaa laajalle alalle, kaunistivat muuta huoneistoa, jossa oli paitsi sänkykamaria sen vieressä oleva pukeutumishuone ja pieni naisen seurustelukammio.
Huoneeseen antoi valoa kaksi paksujen uudinten verhoamaa ikkunaa; mutta koska tähän aikaan oli pimeä, ei uutimilla ollut mitään salattavaa.
Seurustelukammiossa ja pukeutumishuoneessa ei ollut minkäänlaisia ikkunoita. Niitä valaisivat yötä ja päivää hyvänhajuisella öljyllä täytetyt lamput, jotka vedettiin huoneesta pois katossa olevan aukon kautta ja joita näkymättömät kädet hoitelivat.
Ei ääntä, ei hienointa tuulen hengähdystä tuntunut näissä huoneissa; olisi voinut luulla olevansa sadan penikulman päässä koko maailmasta. Ja kuitenkin kiilteli kulta joka taholla, seinillä riippui kauniita tauluja, ja suuret böhmiläiset kristallimaljakot loistivat kimaltelevin särmin kuin palavat silmät, kun kreivi, joka ei tyytynyt kammiosta tulevaan värisevään valoon, otti tulta hopeisesta kotelosta, jota Gilbert oli niin uteliaana katsellut, ja sytytti kaksi kamiinin reunalla olevaa, punaisilla vahakynttilöillä varustettua kynttelikköä, laskettuaan Lorenzan ensin eräälle sohvalle.
Sitten hän meni takaisin Lorenzan luo, nojasi toisen polvensa pieluskasaan, joka oli maassa hänen vieressään, ja sanoi:
"Lorenza!"
Kun kreivi mainitsi nimen, nousi nuori nainen toisen kyynäspäänsä nojaan, vaikka hänen silmänsä olivat yhä kiinni. Mutta hän ei vastannut vielä.
"Lorenza", toisti kreivi, "nukutko tavallista untasi vai magneettista unta?"
"Minä nukun magneettista unta", vastasi Lorenza.