"Tietysti se täytyy tappaa, ja kuta kauniimpi se on, sitä varmempi on lääke."
"Mahdotonta", sanoi Balsamo ja kohautti hartioitaan; "ei täällä kustanneta lapsia tapettavaksi".
"Pyh", huudahti ukko hirveän suorasukaisesti; "mitä niillä sitten tehdään?"
"Niitä kasvatetaan, pardieu!"
"Oho! Onko maailma sitten nykyään niin suuresti muuttunut? Kolme vuotta sitten tultiin meille tarjoamaan lapsia, miten paljon halusimme, puoleen mittaan ruutia ja puoleen viinapulloon."
"Kongossako tuo tapahtui, mestari?"
"Niin, Kongossa. Se on aivan yhdentekevää, vaikka lapsi onkin musta. Muistaakseni ne, joita meille silloin tarjottiin, olivat hyvin kauniita, hyvin kiharatukkaisia ja hyvin lystikkäitä."
"Erinomainen asia", vastasi Balsamo; "mutta paha kyllä me emme ole nyt Kongossa, hyvä mestari".
"Niinkö! Emmekö me ole Kongossa", sanoi Althotas. "Missä me sitten olemme?"
"Pariisissa."