"Niin, mestari."
"Töitä, lyhyesti sanoen, kuten sinä moisia nimität."
Ja ukko purskahti jälleen ovelan ja pilkallisen näköisenä nauramaan.
Balsamo pysyi vaiti ja varustautui ottamaan vastaan rajuilmaa, joka kokoontui ja jonka hän tunsi lähestyvän.
"Ja kuinka pitkälle olet noissa töissäsi päässyt? Annapas kuulua", sanoi ukko kääntyen vaivaloisesti nojatuolissaan ja luoden oppilaaseensa suuret, harmaat silmänsä.
Balsamo tunsi noiden silmien katseen tunkeutuvan valon säteenä hänen sisimpäänsä.
"Mitenkäkö pitkälle olen päässyt?" toisti hän.
"Niin."
"Minä olen heittänyt ensimmäisen kiven, vesi on pantu liikkeeseen."
"Ja mitä muraa olet pohjasta nostanut? Puhupas!"