"No, etkö sinä kuunaan lopeta? Esteleekö tämä tyttö ehkä sinua? Mene tuonne viereiseen huoneeseen, Sylvia."
"Oh, se ei maksa vaivaa; noin kaunis lapsi ei todellakaan ole esteeksi, päinvastoin; ole vaan täällä, Sylvia, ole täällä!"
Varakreivi sipaisi kaunista tyttöä leuasta, ja tyttö rypisti kulmiaan jo ajatellessaankin, että puhuttaisiin jotakin, jota hänen ei annettaisi kuulla.
"Olkoon sitten; mutta puhu nyt."
"Mutta enhän ole muuta tehnytkään tänne tultuani."
"Ja kuitenkaan et ole sanonut mitään. Olisit vaiti ja antaisit minun tähystellä; se on paljoa parempi."
"Rauhoitu. Kuten sanoin, minä tulin suihkulähteen ohitse."
"Siitä sinä et hiiskunut sanaakaan."
"Kas niin, nyt sinä taas keskeytät minua."
"Enhän toki."