"Hän väijyskelee tuota hempukkaa, pardieu!"
"Neiti de Taverneytä?"
"Niin juuri, siinä on maalais-kyyhkyslakan rakastunut lintu! Tyttö muuttaa Pariisiin, toinen juoksee perässä. Neiti de Taverney asettuu Coq-Héronin varrelle, filosofi karkaa meidän luotamme asumaan Rue Plâtrièren varrelle. Hän katselee neitiä, ja neiti uneksii."
"Se on ilmeisesti totta", myönsi Chon. "Katsohan vain hänen tuijottavia silmiään, niiden tummaa tulta; hän on niin rakastunut, että on hullautunut."
"Siskoseni", sanoi Jean, "ei välitetä enää pitää silmällä rakastajatarta, rakastaja täyttää kyllä sen toimen".
"Niin, omaan laskuunsa."
"Ei, vaan meidän. Minä lähden nyt heti kunnon Sartinesin puheille. Pardieu, meitä potkii onni! Mutta varo itseäsi, Chon, ettei filosofi huomaa sinua; sinä tiedät, kuinka nopeasti hän livistää käpälämäkeen."
KAHDESKYMMENESKAHDES LUKU
Sotasuunnitelma
Poliisipäällikkö oli tullut kotiin kello kolme aamulla ja oli lopen väsynyt, mutta myöskin hyvin tyytyväinen kuninkaalle ja rouva Dubarrylle eilen tuotapikaa valmistamaansa iltaan.