"Ennen kaikkea oli minulla halu tulla toivottamaan onnea eilisen juhlan erinomaisen järjestelyn johdosta."
"Ah, kiitän nöyrimmästi. Virallisestiko?"
"Kyllä, virallisesti, mitä Luciennesiin tulee."
"Muuta en toivokaan. Sieltähän aurinko nousee, vai kuinka?"
"Kyllä, ja siellä se joskus laskee levollekin."
Ja Jean Dubarry oli purskahtaa melkoisen kömpelöön nauruunsa, joka kuitenkin antoi hänen kasvoilleen tuon hänen niin usein tarvitsemansa leppoisen leiman; mutta jatkoi samassa:
"Mutta paitsi onnentoivotuksia, jotka minun oli teille tuotava, on minun pyydettävä teiltä pieni palveluskin."
"Vaikka kaksi, jos vain pystyn ne täyttämään."
"Oh, siihen voitte vastata aivan heti. Jos jokin on Pariisissa kadonnut, onko toivoa saada se takaisin?"
"Kyllä, jos sillä ei ole mitään arvoa tai jos se on hyvin arvokas."