"Minä käännän naamani tänne oikealle päin", sanoi Jean Dubarry, "ettei vain minua nähtäisi".
Herra de Sartines hymyili, kuunteli salapoliisinsa ilmoitusta ja päästi hänet menemään.
"No niin?" kysyi Jean Dubarry.
"Aivan kuin aavistin, teillä on huono onni. Gilbert asuu tosiaan Rousseaun luona. Uskokaa minua, luopukaa hänestä."
"Luopua hänestä?"
"Niin. Ette suinkaan oikun vuoksi tahdo ärsyttää vastaanne kaikkia Pariisin filosofeja, vai mitä?"
"Ah, mutta mitä kälyni Jeanne tästä sanoo?"
"Hänelle on tuolla Gilbertillä siis niin suuri merkitys?" kysyi herra de Sartines.
"Kyllä."
"No niin, siinä tapauksessa eivät tässä auta muut kuin lempeät keinot. Olkaa kohtelias, hivelkää hellästi Rousseauta, koettamatta riistää häneltä väkisin Gilbertiä, niin hän luovuttaa hänet teille mielisuosiolla."