"Rinta on luja", sanoi hän. "Mutta mikä teitä on näin rajusti halaillut?"
"Oi, monsieur, kuolema", vastasi Gilbert.
Rousseau katsoi hämmästyneenä nuorukaiseen.
"Rintanne on pahoin rusentunut, poikaseni, sangen pahoin; mutta vahvistavien lääkkeiden, raittiin ilman ja levon avulla menee se pian ohitse."
"Ei lepoa, sitä en saa ajatella", virkkoi Gilbert ja katsoi isäntäänsä.
"Mitä hän tällä tarkoittaa?" kysyi herra de Jussieu.
"Gilbert on ahkera työntekijä, hyvä ystäväni", vastasi Rousseau.
"Sen kyllä uskon, mutta näinä päivinä ei nyt työtä tehdä."
"Elääkseen täytyy tehdä työtä joka päivä", vastasi Gilbert; "sillä elää täytyy joka päivä".
"Ah, nyt teiltä ei kulu paljon ruokaa, ja teidän pikku lääkkeenne eivät tule kalliiksi."