Sitten lisäsi hän ääneen:
"Eteiseen siis, kaapin eteen?"
"Ei sinnekään."
"Niinpä näen, että se hyvästä tahdostamme huolimattakin käy mahdottomaksi; sillä jollei häntä oteta sinun tai minun kamariini…"
"Minusta näyttää, Teresia, kuin sinulla olisi huono muisti."
"Minullako?"
"Niin. Eikös meillä ole ullakkokamari?"
"Ullakko, aioit kai sanoa?"
"Ei se suinkaan ole ullakko, vaan ullakkokamari, jossa on tosin vain luukku ikkunana. Mutta se on puhdas huone, ja siitä on kaunis näköala puutarhoihin, seikka, joka on Pariisissa harvinaista."
"Oh, vaikkapa olisikin pelkkä ullakko, monsieur", sanoi Gilbert, "olisin siitä sangen hyvilläni, sen vakuutan".