"Niinkuin hän onkin", jatkoi Teresia.
"Tulkaahan nyt vaan, nuori mies", sanoi Jacques, "muistaakseni siellä ylhäällä on hyvä olkipatjakin. Se on toki aina parempi kuin kova penkki; ja jos kerran penkkiin tyydytte…"
"Oh, monsieur, minä en ole koskaan nukkunut muuta kuin olkipatjalla", vastasi Gilbert.
Mutta sitten hän tahtoi salata tätä totuutta ja lisäsi pienen valheen:
"Karvapatja on minusta aina liian kuuma."
Jacques hymyili.
"Oljilla on tosiaan raikasta nukkua", sanoi hän. "Ottakaa tuosta pöydältä kynttilänpätkä ja tulkaa kanssani."
Teresia ei katsonutkaan Jacquesin puoleen. Hän huokasi raskaasti, hän oli voitettu.
Gilbert nousi totisena ylös ja lähti suojelijansa perästä.
Mennessään eteisen läpi näki hän siellä vesikannun.