"Kuinka, eikö siellä? Onko teillä mukananne vaunuissa aamiainen?"
"Näettekö jotakin tuolla alhaalla metsikössä?" kysyi herra de Jussieu kohottaen kätensä erästä pistettä kohti ilmarannalla ja tahtoen tovereitaan sen huomaamaan.
Rousseau kurkisteli varpaillaan, ja asetti kätensä varjostimen tapaan silmiensä päälle.
"Minä en siellä eroita mitään", vastasi hän.
"Kuinka, ettekö eroita tuota kattoa, joka on kuin maalaistuvan?"
"En."
"Rakennusta, jossa on tuuliviiri, ja seinät vaaleista ja punertavista oljista, tuota sveitsiläiseen tapaan rakennettua majaa?"
"Kyllä, nyt luulen näkeväni, uusi pieni talo."
"Kioski, juuri niin."
"Entäpä sitten?"