"Te tiedätte, mikä minua harmittaa?"
"Aivan varmaan: Zamore on särkenyt tuon kiinalaisen pesuvadin."
Tuskin huomattava hymy väikkyi nuoren naisen huulilla; mutta Zamore tunsi itsensä rikolliseksi ja kyyristi päänsä alas, aivan kuin taivas olisi ollut suuren korvapuusti- ja nenäpaukkupilven peitossa.
"Oikein", virkkoi kreivitär huokaisten, "oikein, herttua, te puhutte totta; niin on asia, ja te olette tosiaan sangen ovela politikko".
"Sitä on aina minulle vakuutettu, madame", vastasi Richelieu tekeytyen sangen vaatimattomaksi.
"No, minulle ei sitä tarvitse vakuuttaa, herttua; ja te olette keksinyt syyn harmiini heti paikalla, arvailematta sinne tänne: se on ihastuttavaa!"
"Toden totta; mutta se ei ole ainoa syy."
"Ai, niinkö?"
"Niin. Minä aavistan jo toisen syyn."
"Tosiaanko!"