"Hyi!" sanoi hän sisään tullessaan: "Hyi, häijyä, joka tuhraa itseään."
"Ah, hyvää, päivää, sire", vastasi kreivitär kääntymättä kuvastimen äärestä ja keskeyttämättä tehtäväänsä, vaikka kuningas suuteli häntä niskaan.
"Te ette siis minua odottanut, kreivitär?" kysyi kuningas.
"Kuinka niin, sire?"
"Koskapa töhritte tuolla tavoin kasvojanne."
"Päinvastoin, sire, olin varma, että ennen päivän loppua saisin kunnian nähdä teidän majesteettinne."
"Millä tavalla tuon sanotte, kreivitär!"
"Niinkö luulette?"
"Niin. Te olette totinen kuin Rousseau kuunnellessaan omia sävellyksiään."
"Se johtuu siitä, sire, että minulla on teille jotakin totista puhumista."