"Ettehän vaan liene somnambuli?" [unissakulkija. Suom.]
Gilbert ei tiennyt, mitä somnambuli merkitsi, mutta hän ymmärsi, että kysymyksen tarkoitus oli vaatia häneltä selitystä, miksi nuo herneet eivät olleet enää pusseissaan ja miksi pussit oli eroitettu herneistä.
"Oi, monsieur", sanoi hän, "minä arvaan kyllä, miksi niin sanoitte. Minä olen syypää tähän pahaan työhön ja syytän siitä ankarasti itseäni, mutta luulen, että vahinko voidaan vielä korjata."
"Tiettävästikin. Mutta miksi on kynttilänne palanut aivan loppuun?"
"Minä valvoin liian kauan."
"Miksi te valvoitte"? kysyi Jacques epäluuloisena.
"Minä luin."
Jacques katseli yhä epäluuloisempana levitettyjä papereita.
"Tuo ensimmäinen arkki", virkkoi Gilbert näyttäen pussia, jonka hän oli ensimmäiseksi ottanut nuoralta ja lukenut, "ensimmäinen arkki, jota katselin sattumalta, teki minut niin uteliaaksi… Mutta kuulkaahan, monsieur, te, joka tiedätte niin paljon, te varmaan tiedätte, mistä kirjasta se on?"
Jacques katsoi välinpitämättömästi arkkia ja vastasi: