"Punnitkaa, mitä sanotte, sire."
Kuningas punnitsi jo tosiaan, mutta hän ei voinut peruuttaa sanaansa, ja sitäpaitsi tahtoi hän nähdä, kuinka pitkälle voittaja menisi vaatimuksissaan.
"Puhukaa."
"Äsken, — huomatkaa se sire, — minä aioin lähteä pyytämättä mitään."
"Sen kyllä näin."
"Mutta jos jään, niin pyydän erästä asiaa."
"Mitä? Tarvitsee ainoastaan kuulla, mikä se on."
"Ah, sen te kyllä tiedätte."
"Enpäs."
"Kyllä, koska näytätte niin happamelta."