Kreivitär pisti kätensä ristiin ja katsoi Richelieuhin. Marski katseli kreivittäreen.
"Onko pahahenki hyvin musta?" kysäisi rouva Dubarry äkkiä.
"Pahahenkikö, kreivitär? Häntä minä en ole nähnyt."
"Kuinka te voitte sellaista kysyäkään, kreivitär", huudahti Richelieu. "Onko se nyt kirkkoruhtinaalle sopivaa seuraa!"
"Povattiinko teille sitten näyttämättä paholaista?" kysyi kreivitär.
"Kyllä", vastasi kardinaali. "Häntä näytetään ainoastaan huonommalle väelle; meistä selvitään ilman hänen apuaankin."
"Mutta kaikessa tapauksessa, prinssi, tässä on kuitenkin aina jonkin verran paholaisenkin temppuja alla", jatkoi kreivitär.
" Dame, niin luulen."
"Vihreitä liekkejä, eikö niin? Aaveita, helvetin kattiloita, jotka löyhkäävät kauheasti käristetyltä lihalta?"
"Ei, ei suinkaan; minun noitani on erinomaisen hienokäytöksinen mies, hän on hyvin sivistynyt ja ottaa teidät päin vastoin sangen kohteliaasti vastaan."