Marski heittäytyi nojatuolissaan selkäkenoon ja purskahti iloiseen nauruun.
"Hän on mainio!" huudahti hän; "hän ei epäile mitään. Saada nyt herra de Choiseul kiinni itse työssä… siinä kaikki… ei muka muuta mitään!"
Balsamo oli yhä järkkymättömän tyyni ja odotti, kunnes marskin ilonpuuska loppui.
"Kas niin", sanoi sitten Balsamo, "puhutaan nyt asiasta vakavasti, ja johtakaamme vielä mieleemme pääkohdittain koko asia".
"Tehdään se."
"Eikö herra de Choiseulia epäillä parlamentin kapinahengen ylläpitäjäksi?"
"Se on jo myönnetty; mutta todistukset?"
"Eikö herra de Choiseulin luulla juonittelevan sotaa Englantia vastaan, säilyäkseen täällä välttämättömänä miehenä?"
"Kyllä luullaan; mutta todistukset?…"
"Eikö herra de Choiseul lopuksi ole tässä istuvan kreivittären julkinen vihollinen, ja eikö hän koeta kaikin mahdollisin keinoin karkoittaa madamea valtaistuimelta, jonka minä olen madamelle luvannut?"