"Karkoitetaanko herttua de Choiseul?"
"Kyllä, karkoituskäsky asianomaisessa muodossa."
"Te luitte sen, herttua?"
"Luin."
"Ja se oli aivan selvässä muodossa?"
"Arvostelkaa sitä itse."
Ja herttua de la Vrillière lausui seuraavat sanat, jotka hän hovimiehille ominaisella armottoman tarkalla muistilla oli painanut mieleensä:
"Serkkuni tyytymättömyys, jota teidän palvelunne minussa aiheuttaa, pakottaa minut karkoittamaan teidät Chanteloupiin, jonne te lähdette kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä. Olisin lähettänyt teidät vielä kauemmaksi, ellei minua pidättäisi erikoinen kunnioitus rouva de Choiseulia kohtaan, jonka terveyttä minä tahdon sääliä. Varokaa, ettei käytöksenne saata minua päättämään toisin."
Vrillièren herttuaa ympäröivässä hovijoukossa syntyi kummastuksen suhina.
"Ja mitä hän vastasi teille, herra de Saint-Florentin", kysyi Richelieu, joka oli tahallaan mainitsematta herttuaa hänen uudella nimellään tai hänen arvonsa mukaisesti.