"Uskollinen palvelija, monsieur, ei pane herraansa näyttelemään narrin osaa."
"Sire", vastasi ministeri ylpeästi, "minä luulin syntyneeni tarpeeksi lähellä valtaistuinta ymmärtääkseni teidän majesteettianne".
"Monsieur", sanoi kuningas lyhyesti, "minä en tahdo pitää teitä epätietoisuudessa. Eilisiltana otitte te työhuoneessanne Versaillesissa vastaan rouva de Grammontin lähetin."
"Se on totta, sire."
"Hän toi teille kirjeen."
"Eivätkö veli ja sisar saa kirjoittaa toisilleen, sire?"
"Odottakaahan, olkaa hyvä; minä tiedän, mitä siinä kirjeessä oli… Oh, sire, kas tuossa… minä näin sen vaivan, että kopioitsin sen omin käsin."
Ja kuningas antoi herttualle täyden jäljennöksen rouva de Grammontin kirjeestä.
"Sire…"…
"Älkää kieltäkö, herttua… te panitte sen kirjeen pieneen rautalippaaseen, joka on sänkynne takana."