"Minä tahdoin odottaa, herttua, toivottaakseni sinulle onnea, vilpittömästi ja koko sydämestäni."
"Oh, todellako, ja minkä tähden!" vastasi Richelieu, joka oli vieraiden varovaisuudesta itse tullut vaiteliaaksi ja ikäänkuin salaperäiseksi.
"Tietysti sinun uuden asemasi johdosta, herttua."
"Hst, hst", sanoi marski. "Ei puhuta siitä… Mitään ei ole vielä ratkaistu, se on pelkästään huhua."
"Kuitenkin ovat monet samaa mieltä kuin minäkin, sillä sinun salisi olivat täynnä väkeä, kunnon marskini."
"Minä en tosiaan tiedä, minkätähden ne olivat täynnä."
"Mutta minä tiedän, minä."
"Minkätähden sitten?"
"Minun tarvitsee ainoastaan virkkaa sana."
"Ja mikä?"