"Haa, kreivitär", mutisi hän hiljaa itsekseen, "tämän saat minulle maksaa!"
"Marski", virkkoi Jean Dubarry merkitsevästi, "nyt me neljä toteutamme yhdessä muinaisajan tarinan vitsakimpusta; tiedättehän, vitsoista, joita muut eivät voineet taittaa".
"Mekö neljä? Hyvä herra Jean, mitä te tällä tarkoitatte?"
"Sitä että kälyni on valta, d'Aiguillon sen toimeenpanija, te olette neuvonantaja, ja minä silmälläpitäjä."
"Hyvä, sangen hyvä!"
"Ja kun asiat ovat sillä tavalla, koettakoot pistää kynsiään kälyni oikeuksiin. Minä pidän puoleni kaikkea ja kaikkia vastaan."
"Pardieu!" huudahti Richelieu, jolla jo veri kiehui päässä.
"Yrittäköötpäs nyt tunkea kälylleni kilpailijattaria!" huudahti Jean suunnitelmistaan ja voitokkuudesta juopuneena.
"Ahaa, juuri niin", sanoi Richelieu ja löi yhtäkkiä kädellään otsaansa.
"Mitä nyt, hyvä marski? Mikä teillä on?"