Lorenza hymyili taas.
"Minäkin olen naimisissa", sanoi hän sitten.
"Kyllä, sinä olet."
"Ja kumminkin…"
Balsamo katseli Lorenzaa syvästi hämmästyneenä; vaikka nuori nainen oli unessa, punastuivat hänen kasvonsa kainosti.
"Ja kumminkin?" toisti Balsamo. "Puhu nyt loppuun."
Lorenza kietaisi uudestaan kätensä rakkaansa kaulaan ja sanoi kätkien päänsä hänen rintaansa vasten:
"Ja kumminkin minä olen neitsyt."
"Entä tämä nainen, tämä ruhtinatar, kuningatar", huudahti Balsamo; "vaikka hän on naimisissa, niin…?"
"Tämä nainen, ruhtinatar, kuningatar", toisti Lorenza, "hän on yhtä puhdas ja neitsyt kuin minä; puhtaampikin, neitsyellisempi minua, sillä hän ei rakasta niinkuin minä".