"Kuningasko puhunut tyttärestäni, Andrée de Taverneystä?"
"Jota hän oikein ahmii silmäyksillään, paras ystäväni."
"Ahaa, todellako?"
"Suututko, kun sanon sinulle tämän?"
"Minäkö?… En, enhän toki… on kunniakseni, että kuningas katselee minun tytärtäni… mutta…"
"Mitä mutta?"
"Sitä, että kuningas…"
"On huonotapainen; sitäkö tarkoitat?"
"Jumala varjelkoon puhumasta pahaa hänen majesteetistaan; tottapa hänellä on oikeus olla minkätapainen tahtoo."
"No mutta, mitä tämä sinun kummastelusi sitten merkitsee? Luuletko ehkä voivasi väittää, ettei neiti Andrée ole täydellinen kaunotar ja ettei kuningas muka voisi katsella häntä rakastunein silmin?"