Parooni de Taverney huokaisi.
"Minä tiedän hyvin", sanoi hän, "että tyttärelläni täytyy tai paremminkin täytyisi se olla".
"No, eikö sinulla ole moista hänelle antaa?"
Parooni ei vastannut mitään.
"Mikäs se kaunis tyttö oli, joka sinulla oli täällä äsken?" jatkoi Richelieu, "hän on, ma foi, sekä sievä että nokkela".
"Kyllä, mutta…"
"Mitä mutta, parooni?"
"Minä en voi mitenkään lähettää häntä Trianoniin."
"Miksikä et? Hän näyttää minusta päinvastoin erinomaisen sopivalta siihen toimeen; hän on oikea nukke kamarineitsyeksi."
"Sinä katsastelit siis hänen kasvojaan, herttua?"