Portinvahti-nunna katseli kummissaan vallasnaista, jonka puku oli täynnä jalokiviä, ja jolla oli noin kaunis hevonen, mutta joka kuitenkin väitti, ettei hänellä ollut rahaa maksaa yösijaansa.
"Oh, älkää välittäkö sanoistani tai sen paremmin vaatteistani", vastasi vieras nainen; "ei, minä en puhunut totta sanoessani, ettei minulla ole rahaa, sillä varmaan päästettäisiin minut velaksikin mihin majataloon tahansa. Ei, ei, minä en etsi täällä yösijaa, vaan turvaa."
"Madame, tämä luostari ei ole Saint-Denisin ainoa, ja kaikissa muissakin on abbedissa."
"Kyllä, sen tiedän hyvin; mutta minä en voi kääntyä tavallisen abbedissan puoleen, hyvä sisko."
"Luulen, ettei teidän maksa vaivaa yhä vaatia pääsyä hänen luokseen. Ranskan Madame Louise ei sekaannu enää maailmallisiin asioihin."
"Ei haittaa; ilmoittakaa hänelle vain, että tahdon puhua hänen kanssaan."
"Hän on kapitulin kokouksessa, sanoin."
"Entä kokouksen jälkeen?"
"Se on parhaiksi vasta alkanut."
"Menen siis kirkkoon ja odotan siellä ja rukoilen."